Miksi keskuspankit ostavat kultaa juuri nyt? 

Kulta on säilyttänyt arvonsa jo tuhansia vuosia. Tästä huolimatta kultaan on kohdistunut erityisen paljon huomiota keskuspankeilta vasta viime vuosina. Keskuspankit ovat kasvattaneet kultavarantojaan johdonmukaisesti. Kun maailman parhaat riskien arvioijat tekevät samaa vuodesta toiseen, kannattaa ymmärtää taustatekijät. 

Artikkelin avainnostot

1. Keskuspankkien kullan ostaminen jatkuu

2. Mistä keskuspankkien luottamus kultaan kumpuaa?
   2.1. Sääntely on tehnyt kullasta houkuttelevamman sijoituskohteen
   2.2. Pankkisääntelyn vaikutus kullan kysyntään 
   2.3. Fyysisen kullan rooli vastapuoliriskin hallinnassa

3. Keskuspankkien kultaostojen vaikutus kullan hintaan

4. Yhteenveto: mitä keskuspankkien kultaostoista on hyvä tietää?

Keskuspankkien kullan ostaminen jatkuu

Keskuspankkien ostot kultamarkkinoilla ovat jatkuneet vahvana jo useiden vuosien ajan. Euroopassa yksi selkeistä esimerkeistä on Puola. Puolan keskuspankki on ollut viime vuosina maailman suurin yksittäinen kullan ostaja, ja se on ilmoittanut jatkavansa ostoja myös lähivuosina. Puolan tavoitteena on kasvattaa kultavarantojen osuutta maan kokonaisreservistä merkittävästi nykyistä suuremmaksi. 

Tämä ei kuitenkaan ole pelkkä yksittäistapaus. Useat keskuspankit ympäri maailmaa, erityisesti Itä-Euroopassa ja Aasiassa, ovat kasvattaneet kultavarantojaan tasaisesti vuodesta toiseen. Kyse ei ole lyhyen aikavälin spekulaatiosta, vaan pitkäjänteisestä strategiasta.

Mistä keskuspankkien luottamus kultaan kumpuaa?

Keskuspankkien kultaostojen taustalla on tyypillisesti muutama toistuva perustelu. 

1. Valtiot haluavat hajauttaa reservejä pois yksittäisistä valuutoista 
2. Varautuminen geopoliittiseen epävarmuuteen 
3. Kullan pitkä historia arvon säilyttäjänä silloinkin, kun paperivaluuttojen arvo on romahtanut. 

Historia myös tukee tätä ajatusta. Esimerkiksi 1920-luvulla Saksassa koettiin hyperinflaatio, joka on jättänyt jäljen paitsi maan taloushistoriaan myös sen kansalaisten suhtautumiseen fyysiseen omaisuuteen. Tämä perintö näkyy Saksassa edelleen, kun saksalaiset sijoittajat ovat maailman aktiivisimpia fyysisen jalometallin omistajia. Keskuspankeille sama logiikka pätee valtion tasolla. 

Fyysinen kulta on omaisuus, joka säilyttää arvonsa riippumatta yksittäisen valtion- tai valuutan tilanteesta.

Sääntely on tehnyt kullasta houkuttelevamman sijoituskohteen

Viime vuosina pankkisääntelyssä on tapahtunut muutoksia, jotka ovat tehneet fyysisen kullan omistamisesta aiempaa houkuttelevampaa myös rahoituslaitoksille. Kansainvälisen pankkisääntelyn kehittyessä, kultaa on alettu arvostaa aiempaa suuremmin osana pankkien vakavaraisuutta. 

Aiheesta on liikkeellä verkossa myös virheellistä tietoa. Verkosta löytyy muun muassa väitteitä täsmällisistä päivämääristä ja luokitusmuutoksista, joita alan omat järjestöt, kuten London Bullion Market Association (LBMA), ovat julkisesti oikaisseet. Tarkkojen sääntelyn yksityiskohtien sijaan olennaista on suurempi kuva. Sääntely on liikkunut suuntaan, joka tukee kullan asemaa vakaana omaisuuseränä pankkijärjestelmässä, joka on osaltaan vahvistanut keskuspankkien intoa ostaa kultaa lisää. 

Fyysinen kulta ja vastapuoliriski

Yksi syy, joka toistuu keskuspankkien perusteluissa, on fyysisen kullan erityisluonne omaisuuseränä. Toisin kuin valtionlainoissa tai valuuttavarannoissa, fyysiseen kultaan ei liity vastapuoliriskiä. Kullan arvo ei siis riipu siitä, pystyykö jokin toinen valtio tai instituutio täyttämään maksuvelvoitteensa. Kun keskuspankki pitää osan reserveistään fyysisenä kultana holvissa, se on suojassa tilanteilta, joissa jonkin toisen maan velkakirjan arvo heikentyy äkillisesti poliittisen tai taloudellisen kriisin seurauksena. 

Tämä sama periaate koskee tietysti myös yksityishenkilöä. Ero on lähinnä mittakaavassa. Keskuspankki hallinnoi tonneittain kultaa geopoliittisena vakuutuksena, kun taas yksityissijoittaja tekee saman valinnan huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Tavoite on kuitenkin sama, sillä jokainen taho haluaa hajauttaa oman varallisuutensa. 

Miten keskuspankkien kullan ostot vaikuttaa kullan hintaan? 

Keskuspankkien jatkuva kysyntä luo kullalle rakenteellista tukea, koska se on kysyntää, joka ei reagoi lyhyen aikavälin muutoksiin markkinoilla samalla tavalla kuin spekulatiivinen kaupankäynti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kullan hinta olisi täysin turvassa laskulta. Mikään sijoituskohde ei ole immuuni markkinoiden vaihteluille, eikä menneisyyden kehitys koskaan takaa tulevaa. 

Se, mitä keskuspankkien käytös kertoo kullasta, on jotain yksinkertaisempaa. Maailman suurimmat ja konservatiivisimmat sijoittajat ovat päättäneet, että osa reserveistä kannattaa pitää omaisuudessa, johon ei liity kolmannen osapuolen maksukykyyn liittyvää riskiä. Sama logiikka on käytettävissä kenelle tahansa, joka harkitsee oman varallisuutensa hajauttamista.

Dollarin asema on osa keskustelua keskuspankkien kullan ostoissa

Osa keskuspankkien kultaostojen taustalla vaikuttavista syistä liittyy myös Yhdysvaltain dollarin asemaan maailmantaloudessa. Dollari on vuosikymmenten ajan ollut kansainvälisen kaupankäynnin selkäranka, mutta useat keskuspankit ovat viime vuosina halunneet pienentää riippuvuuttaan yksittäisestä valuutasta, riippumatta siitä, mistä valuutasta on kyse. 

Yhteenveto

Keskuspankkien suhtautuminen kultaan ei ole ohimenevä trendi, vaan osa pidempää strategista muutosta. Se kertoo siitä, miten valtiot suojaavat reservejään geopoliittiselta ja taloudelliselta epävarmuudelta. Puola on tästä yksi näkyvimmistä esimerkeistä, mutta kehitys on laajempi ja koskee useita keskuspankkeja ympäri maailmaa. 

Tarkista kullan päivähinta Jalonomilta ja lue lisää siitä, miten sijoituskullan osto käytännössä toimii.